DAY ONE: Matkustus & saapuminen

Päivä alkaa. Kouvolan asemalla tavataan lähes kaikkien kanssa, yhden sankarin odotamme saapuvan vasta kentälle. 

Juna pysähtyy laiturilla vähän lyhyesti, löydämme paikkamme nelosvaunun alakerrasta ja istahdamme.

Tikkurilassa hypättiin lähijuna I:hin, joka vei meidät lentoasemalle. Löysimme tiemme T2-terminaaliin, jossa odotimme tätä viimeistä lammasta saapuvan laumaan. Sitä ennen kerkesimme kuitenkin tehdä check-in ja laittaa laukut menemään koneeseen. Pääsimme lopulta turvatarkastukseen, jossa olin itse ainakin kuin poro ajovaloissa, en tiennyt oikein mitä kaikkea hihnalle haluttiin. Onneksi henkilökunta oli ystävällistä ja ohjeisti minua näissä. 

Ikäväkseni unohdin poistaa vyöni, jolloin jouduin tarkempaan turvatarkastukseen...

Lentoasemalla haahuilimme jonkin aikaa ja kävimme syömässä Burger Kingissä. Pienen odottelun jälkeen siirryimme portille odottamaan, koneeseen nousu ei alkanutkaan aivan odotetusti, vaan jonkin ajan kuluttua meille ilmoitettiin, että kone oli tärissyt jonkin verran edellisellä laskeutumisella ja koneen laskutelineet renkaat piti tarkastaa. 

Lento siis myöhästyi yli tunnilla, sitä odotellessa kävin kulttimaineen saaneessa O'Learys:issä. Palasimme portille odottamaan ja vika oli vihdoin korjattu, pääsimme nousemaan koneeseen. 

Koneessa pahin pelkoni oli turvavyön riittämättömyys, mutta onnekseni vyö riitti juuri ja juuri. Sain kyllä kommenttia ja vähän noottia, mutta tietyille asioille en sillä sekunnilla mahda juuri mitään.

Isomman jalkatilan paikat tulivat tarpeeseen, olivat verrattuna Valtion Rautateiden penkkeihin aivan järkyttävän sopivat.

Turbulenssia lukuunottamatta, lento oli suhteellisen tasainen. Laskuvaiheessa pomppimista oli hiukan enemmän ja matkatoverit olivat sitä mieltä että tämä oli tavallista hurjempi lasku.

Schipholin kentälle saavuttuamme lähdimme etsimään matkalaukkujamme. Löytyivät lähes toisesta päästä lentokenttää, seuraavaksi etsimme tiemme juna-asemalle, josta hyppäsimme Heerenveeniin vievään junaan. Olimme saaneet ensimmäisen luokan junaliput, muttemme löytäneet tyhjiä paikkoja sellaisesta. Eksyimme lopulta vaunun osaan joka myöhemmällä tarkastelulla osoittautui "hiljaiseksi vaunuksi". Ikävä kyllä huomasimme tämän vasta sen jälkeen kun olin soittanut puhelin Evertille, joka hoitaa opiskelijavaihtoon liittyviä asioita Dratchenissa. 

Saavuimme Heerenveeniin, josta hyppäsimme Evertin ja hänen tyttärensä autoihin, joilla he kuljettivat minut ja työelämän edustajan hotellillemme. 

Hotellissa söimme myöhäisen illallisen ja saimme päivämme kunniakkaaseen päätökseen.

PROLOGI: Kuinka Joni kuumotteli Hollantiin lähtemistä.

PROLOGUE: How Joni sweated about travelling to Holland.

Mika oli sitä mieltä, että hän ei jaksaisi lähteä Hollantiin viemään oppilaita. Joni taas oli kiinnostunut ja ilmoittautui tähän tehtävään. Tietämättömänä tehtävän laajuudesta, lähetti Joni kohtalokkaan sähköpostin kansainvälisestä vaihdosta vastaaville.

Viisi päivää ennen lentoa.

Tapasimme porukalla kv-vaihdon tyyppien, opiskelijoiden ja työelämän edustajan kanssa, kirjoittelimme sopimuksia ja sain pinon tuliaisia vietäväksi vastaanottavalle koululle. Tämä ei helpottanut kuumotteluani ja stressaamistani, vaan pahensi sitä.

Kuumeisesti mietin, millä lentokoneella lennetään, onko tällä lentokonetyypillä yleisiä vikoja, mitkä ovat parhaat penkit, millä rivillä kannattaa istua, miten leveät penkit ovat, mahtuuko minun takalistoni niihin!?

Ystäväni yrittävät rauhoitella minua ja kertoa omista kokemuksistaan, mutta ensimmäistä kertaa lentäminen tuntuu hurjalta. Ajatus siitä, että tulen olemaan korkeimmillaani 10-11 tuhannessa metrissä, tuntuu kammottavalta. Allani pelkkää metallia ja ilmaa, kunnes maankamara tulee vastaan.

Hommasin kompressiosukat, nämä kuulemma auttavat pitämään jalat hengissä, sillä lentäessä veritulpan riski on kohonnut. Muistan vaan tanssia tasajalkaa ja liikuttaa jalkojani mahdollisimman paljon.. 

Neljä päivää ennen lentoa.

Etsin tietoa liittyen lentoon ja lentämiseen yleisesti... Saan selvyyden, että koneesta olisi mahdollista valita istuinpaikat etukäteen! Tämä tosin maksaa jonkin verran ylimääräistä, minkä olevan valmis maksamaan matkustusmukavuuden vuoksi.

Huomaan tarvitsevani matkalaukun tarvittavia tuliaisia varten ja sellaista kyselen lähipiiristäni. Ilmeisesti minua odottaa hyvin retro Samsoniten matkalaukku, toivottavasti merkki takaa laadun.

Odottelen reissua jo vähän innokkaammin, hyvänä uutisena on vähempi stressaaminen julkisesta liikenteestä.

Kolme päivää ennen lentoa

Kaiken kiireen lomassa en kerkeä stressaamaan lentämistä, mutta pieni ääni päässä muistuttaa, etten ole vielä varannut istumapaikkoja koneesta..

Selvitän tätä ja eksyn ties minne etsiessäni tietoa tästä. Löysin Seatguru-sivuston, jonne käyttäjät ovat voineet arvioida eri istumapaikkojen hyviä ja huonoja puolia. Tämän avulla pystyin tekemään päätöksen 16 rivin "exit row" paikoista. Tosin en vielä torstaina tätä vahvistanut.

Kaksi päivää ennen lentoa

Viimeinen varsinainen työpäivä ennen lentoa, odottelen vielä saavani junaliput Hollannin päähän, jossa kuljemme Amsterdamin lentokentältä Schipolista Heerveeniin junalla. Kuulemma ihan ykkösluokassa.. En tiedä sitten miten tämä eroaa tavallisesta kakkosluokan lipuista.

Tulostelen liput kaikille ja lähden hoitamaan vielä yhden näytön arvioinnin ennen reissua. Sattumalta tämä onkin juuri yhdelle Hollantiin lähtevälle opiskelijalle niin vaihdamme asiaan liittyen pari sanaa.

Yksi päivä ennen lentoa

Herään AirBnB:n vuodesohvalta ja katson kellon olevan juuri karvan verran yli kahdeksan aamulla. Muistan, että Check-in alkoi juuri. Harhailen KLM:n sivuilta heidän Check-in sivulle, jossa kirjaan itseni ja työelämänedustajan vähän paremmille penkeille, pienellä lisäkustannuksella.

Saan boarding passin ja ryhdyn sitä ihmettelemään....

Toivottavasti en unohtanut mitään tärkeää.